Kuva tulossa!
Perustiedot
| Rotu Irlannincob (A) Rekisterinumero VH16-046-0006 PKK id Sukupuoli Tamma Syntymäaika 26.11.2015, 8v Väri Ruunikko tobiano Säkäkorkeus 160 cm |
Kasvattaja Sîr Angren Omistaja Possiikeri, VRL-07313 Kotitalli Possiikerin Virtuaalihevoset KO Vaativa valjakko |
Luonnekuvaus
Kärryjen eteen on valjastettu komea ruunikonkirjava tinkertamma. Se odottaa rauhallisesti omaa vuoroaan päästä radalle. Lähtömerkin saatuaan tamma kiitää eteenpäin sulavasti ja lähtee suorittamaan rataa ohjastajansa kanssa. Tällainen meidän Rita on, moitteeton valjakkohevonen.
Ritalla on mukava, melko rauhallinen ja tasainen luonne. Sen kanssa on helppo tehdä töitä ja se sopii vähän ihmiselle kuin ihmiselle. Tamma on myös tosi utelias ja löytää itsensä helposti uusista tilanteista uudenlaisten ongelmien parista. Toisinaan tästä on hyötyä, toisinaan haittaa kun aina ei tiedä, mihin kaikkeen tämä hevonen oikein keksii ryhtyä.
Rita on tallissa oikein kiva hevonen. Se käyttäytyy karsinassaan nätisti ja seurustelee muiden hevosten kanssa mielellään, mutta ei ole tyrkyllä koko ajan. Se on helppo harjata ja valjastaa ja se tulee suhteellisen hyvin toimeen myös eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa. Etenkin kiiman aikaan Rita saattaa heittäytyä vähän tammamaisemmaksi, kärttyisemmäksi ja hankalammaksi kaveriksi, mutta onneksi tällaiset päivät ovat sen kanssa hyvin rajallisia.
Valjakkohevosena Rita on kuuliainen ja rauhallinen, mutta kulkee eteenpäin omalla moottorillaan. Vesiesteitä se arastelee hieman, mutta määrätietoisella treenaamisella ennen kilpailuita niistäkin selvitään hyvin. Tamma on sulavaliikkeinen ja kaunis katsella. Se sopii hyvin myös parivaljakkoon säyseän luonteensa vuoksi ja se tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa.
Tarhassa ja laitumella Rita on aina hakeutumassa kaikenlaisiin ongelmiin uteliaisuutensa vuoksi. Toisin kuin monet muut hevoset, jotka ehkä välttelevät kaikkea uutta ja ihmeellistä, on Rita on aina turpa edellä mudassa. Varsojen kanssa tamma tulee toimeen paremmin kuin hyvin – ehkä siksi, että on vähän varsamainen itsekin. Laumassa tamma on arvoasteikossa siellä keskipuolella – ei mikään nössykkä, mutta ei todellakaan johtajatyyppiä. Sen on helppo ystävystyä uusien hevosten kanssa.
Sukutaulu
| I. Dyantha’s Doyle, VH13-046-0149 | II. Nathan Hale, VH12-046-0041 KTK-III, VIR MVA Ch |
III. Nigel Hale, evm |
| IIE. Sheila Hale, evm | ||
| IE. Dunflaith, VH11-046-0113 | IEI. Donal, evm | |
| IEE. Daira, evm | ||
| E. Sibéal 5594, VH15-046-0113 | EI. Scamallach Spéir, VH11-046-0102 VVJ-II |
EII. Gaoithe Stoirme, evm |
| EIE. Cathal, evm | ||
| EE. Juverna, VH12-046-0121 | EEI. Muirghein, evm | |
| EEE. Liffey, evm |
Jälkeläiset
15.05.2017 o. Angren Domnall– i. Damhán 5594 – om. Sîr Angren, VRL-05594
Kilpailut
Päiväkirja
09.02.2018 – Rita saapui tallille – PossiikeriTänään oli jännä päivä, meille oli saapumassa uusi ic-tamma Spiritual Spider Sîr Angrenista Briteistä. Odotin pelonsekaisin tuntein lentokoneen laskeutumista Suomen maalle ja sitä, että pääsisimme lastaamaan Ritan omaan kuljetustraileriimme ja lähtemään kotimatkalle. Odottavan aika on pitkä, niin sanotaan. Tämä todellakin kävi toteen, mutta lopulta hieman myöhässä ollut lento kuitenkin laskeutui Suomen maalle ja pääsin hakemaan tamman mukaani.
Paljon en ehtinyt tamman kanssa seurustelemaan, ennen kuin se olikin jo trailerin kyydissä ja minä auton ratissa ihan hermoissani suuntaamassa kotia kohti. Kotimatkakin tuntui kestävän ikuisuuden… Mutta lopulta kuitenkin päräytimme tallin pihaan ja sain viimeinkin ottaa uuden tammani ulos trailerista. Rita näytti olevan loistokunnossa. Ei olisi uskonut, että se oli juuri seissyt paikoillaan ainakin kolme tuntia lentokoneessa ja ties kuinka kauan trailereitten kyydissä. Tamma oli hieman hämmentyneen näköinen, täällä se nyt oli, metsien maassa, Suomessa.
Teimme lyhyen aikaa tuttavuutta, kun purin tammalta kaikki kuljetusromppeet päältä ja harjasin läpi pikaisesti. Juttelin sille rauhoittavasti ja annoin sen nuuhkia minua huolellisesti. Tästä alkaisi toivon mukaan vuosia kestävä ystävyys :). Lopuksi päästin tamman pieneen tarhaan, sillä arvelin, että se kipeästi halusi ojennella koipiaan. Pidin sen kuitenkin vielä etäällä muista hevosista ja annoin sen tottua tallin pihapiiriin ja kaikkiin täällä kuuluviin ääniin ja tuoksuviin hajuihin kaikessa rauhassa.